Pala historiaa

Olen viime aikoina huomannut haalivani koko ajan enemmän ja enemmän kaikkea vanhaa ja esineitä, joilla on tarina. Bongasin esimerkiksi jonkin aikaa sitten siskoltani edesmenneen mummoni vanhan koristeellisen lautasen ja kipon ja ihastuin niihin täysin. Astioilla ei ollut kovinkaan paljon rahallista arvoa, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. Soitinkin samantien isälleni, että minäkin haluaisin samanlaiset, jos niitä on vielä tallella ja ehjänä. Nyt meidän astiakaapista sitten löytyy mummon vanhoja lautasia ja kahvikuppeja pieni sarja :) Käyttöön en niitä uskalla ottaa, mutta joka kerta kun astiat kaapista silmään osuun, niin muistan että niilläkin on oma tarinansa ja historiansa.

Sain vähäsen aikaa sitten myös ukkini vanhan pirttikaluston pöydän ja toisen penkin. Pöytä odottaa vielä maalausta, mutta penkin olen jo kunnostanut. Maalasin penkin vain kertaalleen, jotta penkin oma väri ja puiden syyt näkyvät maalikerroksen läpi. Samalla tavalla olen maalannut myös eteisen puolipaneelin ja olohuoneen nurkkakaapin oven ja tykkään kovasti, kun pinta ei ole täysin valkoinen.

Nyt kun saisin vielä aikaiseksi kunnostaa pöydänkin, niin saisi senkin käyttöön :)

Nostin oksatkin pöydän päälle, kun huomasin kaipaavani väriä pöytään sen jälkeen, kun heitin vanhat tulppaanit roskiin. Väriä saisi myös helposti kaikilla niillä lasten leluilla mitä edellisen postauksen pöytäkuvissa näkyi, mutta ehkä kukat ovat hiukan kauniimpia pöydällä kuin lelut?! :)

 

Ja tiedättekö mitä täällä tapahtui pari tuntia sen jälkeen, kun olin ottanut edellisen postauksen kuvat? Rakas tyttöni oli ottanut isänsä sählymailan ja kaatanut sillä keittiön tasolta mustikkasmoothieni meidän karvamaton päälle. Epätoivoisen puhdistamisen jälkeen ei auttanut tulla muuhun lopputulokseen kuin että matto ei lähde enää puhtaaksi. Meillä on siis edessä todennäköisesti uuden maton osto, kunhan tietäisin millaisen maton meille haluaisin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)